Tammikuu

Tammikuu, talviyö, saavuin ja hengitin

Kauris taivaan sai pojan nukuttaa

Astronautti ainoa lapsista kylän tuon

Katsoo, kun linnunpoikaa toiset hukuttaa

Minä halusin pois, ja minä lähdin pois

Jäi soratiet, metsät, vihreät salot

Minä hyvästelin rannat, vedetkin

Nuo henkien ja poikien talot

Auringonkoakin pilkaten kutsuivat valot

Kaupungissa kivisten on paikka mulkkujen

Pystyssä jätit kuolleen lasin, naulojen

Hohtavat ikkunat peittävät tyhjyyden

Seinät ja ylpeys erottavat ihmisen

Minä halusin pois, ja minä lähdin pois

Pilviä kävelin haavaisin jaloin

Läpi mustimman reunan ja eteenpäin

Minä toivoin, minä syöksyin, minä paloin

Taas kerran kuolin, taas yhden elämän aloin

Tammikuu, talviyö, saavuin ja lähdinkin

Elämää mä jaan mullastakin tämän maan

Arkutta maatuu maja tomun metsään pohjolan

Kevään vehreys tulkoon muistot jakamaan

Minä halusin pois, ja minä lähdin pois

Haudasta ulos omin haavaisin jaloin

Minä halusin pois, ja minä lähdin pois

Nousin tuhkasta ja vieläkin paloin

Minä halusin pois, ja minä lähdin pois

Itseni tuhosin ja uudeksi valoin

Minä halusin pois, ja minä lähdin pois

Tie on kotini oudoin kohtaloin

Taas kerran kuolin, taas kerran elämän aloin