在手机上保存，获得更好体验
Vuorenhuiput siellä pilvien reunaa yhä piirtää.
Vierinkivet polun voi taas aivan uuteen paikkaan siirtää.
Vuorten villikukat pään taas nostaa suojasta paaden.
Kuu - tuttu kuu nousee, vuoret välkkymään saaden.
Vuoristossa liki taivasta raikkaat ovat tuulet.
Laaksossa sä vieras vain oot, etkä viihdy vaikka luulet.
Viehättää ei voikaan sua nuo niityt, puistot ja pellot,
kun kutsuu sua tuulen myötä vuoriston kellot.
Polku kerran vei
laakson mun ja ei
takaisin se voi johtaa.
Paluu sinne on
mulla mahdoton
laakso ei vuorta kohtaa.
Soi, vielä soi vuoristossa kellot kuin ennen.
Tutut kellot soi.
Laaksoon joskus voi
niiden ääni taas kantaa.
Iltakellot nuo
mulle rauhan suo
lohdun voi ne taas antaa.
Soi, vielä soi vuoristossa kellot kuin ennen.
Tutut kellot soi.
Laaksoon joskus voi
niiden ääni taas kantaa.
Iltakellot nuo
mulle rauhan suo
lohdun voi ne taas antaa.
Soi, vielä soi vuoristossa kellot kuin ennen.
Vuorenhuiput siellä pilvien reunaa yhä piirtää.
Vierinkivet polun voi taas aivan uuteen paikkaan siirtää.
Vuorten villikukat pään taas nostaa suojasta paaden.
Kuu - tuttu kuu nousee, vuoret välkkymään saaden.
