Minä kysyn, oisko helpompaa
Kulkee niinkuin sokeena ja olla kuin ei huomaiskaan
asioitten suhteita ja niiden ristiriitoja
ja kaikkee, mikä tuskaa lisää kuitenkin?
Kun jälleen pöytäs puhdistat ja alkuun siirrät nappulas,
Helpompaa on kelluu vaan ja antaa virran kuljettaa.
Antaa sen tuudittaa ja nukahtaa, ei taistella vastaan.
Kaduilla tuulee taas,
Tuli on irrallaan,
Henkilökohtaista mikään ei oo.
Kaduilla tuulee taas,
Savua ilmassa,
Henkilökohtaista kai muuten vaan.
Tuskallisen suhteellista totuus on, ei lopullista.
Veden lailla muotoutuu uomaan, josta sen täytyy mahtuu.
Mä en puhu roskaa, vaikka en anna sydäntäin ostaa.
Kaduilla tuulee taas,
Tuli on irrallaan,
Henkilökohtaista mikään ei oo.
Kaduilla tuulee taas,
Savua ilmassa,
Henkilökohtaista kai muuten vaan.
Onko olemassakaan kokonaista totuutta?
Sirpaleita kerännyt oon aivan liikaa.
Kaduilla tuulee taas,
Tuli on irrallaan,
Henkilökohtaista mikään ei oo.
Kaduilla tuulee taas,
Savua ilmassa,
Henkilökohtaista kai muuten vaan.
Henkilökohtaista kai muuten vaan.
