Kosketusta Vailla Vapiseva Mies

Kosketusta Vailla Vapiseva Mies - Johanna Kurkela

Sinä olet tuulessa hioutunut mies

Luoto jota laineet alati lyö

Sinä olet taivaalla palelevan Otavan valo

Jota kaupungin säihke syö

Sinä olet poika kun pulpetin puu

Kannen alla viiltoja lapsuuden

Sinä olet roudassa rapiseva lähiön talo

Kanaverkkoa kellareiden

Sinun ihosi on totinen peitto

Jota vasten aika hankautuu

Vie sydämeesi kivinen tie

Isiesi lailla

Olet kosketusta vailla vapiseva mies

Sinussa on ontuva rintamamies

Isoisän viivaksi vaiennut suu

Ja se sirpale sielussa hankailee

Kuin peritty hiljaisuus

Sinä olet poika ja kadonnut tie

Avainnauhan alla sun sydämes lyö

Sinä olet taivaalla palelevan otavan valo

Hankia pakkasyön

Sinun ihosi on totinen peitto

Jota vasten aika hankautuu

Sie sydämeesi kivinen tie

Isiesi lailla

Olet kosketusta vailla vapiseva mies

Sinun ihosi on totinen peitto

Jota vasten aika hankautuu

Vie sydämeesi kivinen

Isiesi lailla olet kosketusta vailla vapiseva mies

Kosketusta vailla vapiseva mies