Konstan Joululaulu (Acoustic)

Joulun aatto nyt saa,

jo ilta tummuu ja hiljenee maa

Kuka kulkee nyt yksinään kalmistoon,

kuka yksin näin kylmässä on?

Pieni lapsonen vain, joka näin kiiruhtain

jälleen kynttilän haudalle tuo

Paikka hiljainen on, tumma, liikkumaton;

äidin haudalle valon hän suo

Liekin niin häilyvän,

tuo hauta rakkaimman hetkeksi saa

Sitä katsovi silmin niin kaipaavin,

sitä katsovi ja taas odottaa

koska joulun hän saa, koska voi naurahtaa

kera muiden taas kuin ennenkin

Mutta niin hiljainen koti yksinäisten,

on kuin puuttuisi siunaus sen

Äänen hiljaisen, sointuvan

nyt jostakin kuulevi hän,

joka lämpimin lausehin lohduttaa,

joka nousemaan katsehen saa

Älä huoliisi jää, nosta pystyyn taas pää

Joka hetki sun kanssaasi käyn

Lapsi joulun mä oon, sinut vien kartanoon,

josta lähdit. Sun valonas käyn

Joulun ensimmäisen

mä olla tallissa härkien sain

Sinne tähtöset tuikkivat valkeuttaan,

sinne saapuivat tietäjät maan

Sitä taas viettämään sinun kanssasi jään,

sinun joulusi kauniiksi teen

Sinä huomata saat: surun laaksot ja maat

voivat peittyä kirkkauteen