Kuolleen toiveen maa

Yön kuilu jäinen

Ei portteja näy

Ja yksinäinen vain etsien käy

Vain itseään hän etsii sisältään

Yö mustana mielessään

Yön kuilu jäinen

Ei portteja näy

Ja yksinäinen vain etsien käy

Kuin ympyrän

Myös sulkee elämän

Ja sokkona kulkee hän

Yö musta kaiken varjostaa

Ja tie suoraan hulluuteen vain johtaa

Ei kiinni aikaa saa

Tää on kuolleen toiveen maa

Yö hautaan kaiken peittää saa

Ja sen usvaan kylmät piirteet hohtaa

Vain tuuli vaikertaa：

Tää on kuolleen toiveen maa

Yön kuilu jäinen

Ei portteja näy

Ja yksinäinen vain etsien käy

Vain itseään hän etsi sisältään

Yö mustana mielessään

Yön kuilu jäinen

Ei portteja näy

Ja yksinäinen vain etsien käy

Kuin ympyrän

Myös sulkee elämän

Ja sokkona kulkee hän

Kuin virttä nuoruus vaikertaa

Ja yön tyhjyys tyhjän mielen täyttää

Ei kiinni mistään saa

Tää on kuolleen toiveen maa

Jäi kaikki kauniit haaveet taa

Ja vain turhuus henkiin jääneen näyttää

Vain kuollut kasvaa saa

Tää on kuolleen toiveen maa

Yö musta kaiken varjostaa

Ja tie suoraan hulluuteen vain johtaa

Ei kiinni aikaa saa

Tää on kuolleen toiveen maa

Yön hautaan kaiken peittää saa

Ja sen usvaan kylmät piirteet hohtaa

Vain tuuli vaikertaa：

Tää on kuolleen toiveen maa

Yö musta kaiken varjostaa

Ja tie suoraan hulluuteen vain johtaa

Ei kiinni aikaa saa

Tää on kuolleen toiveen maa