时间：2008-08-04
在手机上保存，获得更好体验
P채iv채ns채de ja mennink채inen - Tapio Rautavaara
Aurinko kun ptti retken
Siskoistaan ji jlkeen hetken
Pivnsde viimeinen
Hmr jo metsn hiipi
Pivnsde kultasiipi juuri aikoi lent eest sen
Kun mennikisen pienen nki vastaan tulevan
Se juuri oli noussut luolastaan
Kas menninkinen ennen pivn laskua ei voi
Milloinkaan el pll maan
Katselivat toisiansa
Menninkinen rinnassansa
Tunsi kummaa leiskuntaa
Sanoi: Poltat silmini
Mut en ole elissni nhnyt mitn yht ihanaa
Ei haittaa vaikka loisteesi mun sokeaksi saa
On pimess helppo taivaltaa
J kanssani niin kotiluolaan nytn sulle tien
Ja sinut armaakseni vien
Sde vastas: Pekko kulta
Pimeys vie hengen multa
Enk toivo kuolemaa
Pois mun tytyy heti menn
Ellen kohta valoon lenn niin en hetkekn el saa
Niin lhti kaunis pivnsde mutta vielkin
Kun menninkinen yksin tallustaa
Hn miettii miksi toinen tll valon lapsi on
Ja toinen yt rakastaa
