Ruma-relluma-rilluma-relluma-rei Ruma-relluma-rilluma-rei"
Rovaniemen markkinoille vein mä Lapin kultaa,
Sitähän on mulla niin kuin etelässä multaa,
Ruma-relluma-rilluma-rei, mulla on sitä, toisilla ei!
Jopa oli kärkkyjiä vaikka millä lailla:
Kaikki oli ihme kyllä seuraa silloin vailla,
Ruma-relluma-rilluma-rei, tämä poika se olluna ei!
Yks ja toinen tarjos mulle makeatkin moukut:
Minä kiersin konnuudet ja kiersin kaikki koukut,
Ruma-relluma-rilluma-rei, minun kulkuni muualle vei!
Onhan elon tiemme täällä joskus mutkikasta:
Markkinoilla kyllä kurvat kaikki oppi vasta,
Ruma-relluma-rilluma-rei, Elon kurveissa oikaista ei!
Hetken mua hurmasi myös Kemijärven Hulta.
Hulta kyllä tietää, missä kulloinkin on kulta,
Ruma-relluma-rilluma-rei, ja sun tuulia, tuulia, tei!
"Jo vain" jätkän sydän hehkuu hetken lemmen tulta;
Kemijärven Hulta - niin no - sehän on vain Hulta,
Ruma-relluma-rilluma-rei, Hulta kullasta hyötynyt ei!
Joka heppu esitteli mulle veljenmaljaa,
Kyllä riitti tarinaa ja kyllä riitti kaljaa,
Ruma-relluma-rilluma-rei, kun ne huusivat:"Kippis ja hei!"
Ja lasku tuli, totiseksi meni joka tyyppi:
"Sehän maksaa, joka tilaa!" todisti myös kyyppi,
Ruma-relluma-rilluma-rei, ei ei, siinä purnailu auttanut ei!
Rovaniemen markkinoilla kokee joka sortin,
Kun on kultaa, joutuu kyllä seuraan pelikortin,
Ruma-relluma-rilluma-rei, tuuri kouraani viitoset vei!
Nelosilla muuan mies jo kerskui sekä korskui,
Heikot sortui elontiellä, jätkä sen kun porskui,
Ruma-relluma-rilluma-rei, jaa, kellä tuuria on, kellä ei!
Itki siinä Hulta sekä parkui peluritkin,
Minä poika pankkiin menin katuviertä pitkin,
Ruma-relluma-rilluma-rei, toiset kulkee sen tien, toiset ei!
Ja minkä jätkä ansaitsi ja jätkä minkä hankki,
Tallelle sen kaiken otti Rovaniemen pankki,
Ruma-relluma-rilluma-rei, ja se pankki mun kultani vei!
