Äärellä veden luodolla istuen
Polviin päänsä painaneena
Laineet kolean tuulen syleilyssä
Taakkansa saavat kantaakseen
Nähnyt on tulta nähnyt on kuolemaa
Mies petojen kasvattama
Nähnyt on hävityksen kansansa
Nähnyt mitä ei voi unohtaa
Taivaille vannonut ikuista vihaa
Kantaja miekan ruosteisen
Kantaja kiven kironnut kuninkaita
Polttanut maat takanaan
Laaksoihin kärsimysten
Virtaan vetten katkeruuden
Polkuja seuraamatta
Painon alle musertuen
Äärellä veden kurjalla karilla
Hahmo raskain aatoksin
Yksin kiroaa hiekalle laskee
Kiveenhakatun kohtalon
Ei aukene taivas ei nouse tuuli
Pilvet rantaa varjostavat
Hiljaisuudessa kiroaa ja odottaa
Matkaaja tyhjään huomiseen
Sitä surua ei voi unohtaa
Ei kiveä jalkoihin laskea
Sitä vihaa ei voi tukahduttaa
On hulluus kiven painona
Sitting on a rock by the sea
With head bown to his knees
Caressed by the coldest wind
The silent waves receive his burden
Fire has he seen and death as well
Man grown up by beasts
Destruction has he seen of his own people
Seen what cannot be unmade
Eternal hatred to all heavens
By a corroded blade he swore
The bearer of stone cursed has he kings
And burnt all the land behind
To valleys of suffering
Into the stream of bitter rivers
Aside paths made by man
Ever under crushing weight
On an isolated rock by the sea
There sits a grief-stricken man
Alone he curses and lays on the sand
A weighing fate carved in stone
Yet skies don't open no wind shall rise
And clouds they shadow the shore
In silence a roamer curses and waits
Until another tomorrow
An unforgotten grief
Ever carried with the stone
An unforsaken hatred
Madness weighing down the stone
